Eläinlajin katoaminen riipaisee aina erityisesti sydämest. Siksi onkin aina ihanaa kuulla hyviä uutisia uhanalaisiin lajeihin liittyen.
Nyt Enontekiöltä kantautuu ilo-uutinen; siellä on havaittu kolmen naalinpoikasen pesue pesän edustalla.
Ennen tätä naali pesi edellisen kerran Suomessa vuonna 1996 Utsjoella, joten syytä juhlaan todella on. Uusi pesintä havaittiin Enontekiön tunturialueen pesätarkastuksissa jo heinäkuussa, mutta koska pesueen selviytyminen haluttiin varmistaa, julkaistiin hyvät uutiset vasta nyt, raportoi Yle.
Lähde: WWF
”On ainutlaatuista…”
2000-luvun alussa koko pohjoismainen naalikanta kävi aallonpohjassa ja oli kooltaan vain noin 100 aikuista yksilöä.
WWF:n mukaan Suomessa liikkuu vuosittain arviolta 10–20 naalia, ja havaintojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa.
Lähde: Seppo Keränen/WWF
– On ainutlaatuista, että Suomen pesimälajistosta vuosikymmeniksi hävinnyt laji palaa takaisin. Toisaalta on myös yllättävää, että se palaa tällaisina aikoina, kun ilmastonmuutos etenee pohjoisilla alueilla jopa nopeammin kuin on luultu. Ilmaston lämpeneminen ja sen seuraukset ovat pitkällä aikavälillä naalin suurin uhka, sanoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
Kaksi syytä paluuseen
Tolvanen arvioi, että kaksi seikkaa ovat auttaneet naalia palaamaan pohjoismaihin.
Ensimmäinen tekijä on pikkujyrsijöiden syklisten kannanvaihteluiden paluu tunturialueille.
– Aiemmin melko säännölliset myyräsyklit katosivat tunturialueiltamme tuntemattomasta syystä 1980-luvun puolivälin jälkeen lähes täysin, mutta palasivat ainakin toistaiseksi vuodesta 2007 alkaen. Sopulit ja myyrät ovat tunturialueen avainlajeja ja myös naalin pääasiallista ravintoa, Tolvanen selittää.
Toinen syy on vuosikymmeniä kestänyt yhteispohjoismainen naalin seuranta- ja suojelutyö. Tärkeimmät työkalut tässä pakissa ovat lisäruokinta ja ketunmetsästys tunturialueilla.
– Metsähallitus ja WWF ovat vieneet lähes 30 koiranruualla täytettävää ruokinta-automaattia naalin esiintymisalueille ja vanhojen pesäpaikkojen läheisyyteen. Automaatit on rakennettu siten, että kettu ei pysty niitä hyödyntämään. Ketut myös taistelevat arktisen serkkunsa kanssa samasta ravinnosta ja käyttävät samoja pesäpaikkoja, WWF:n sivuilla kerrotaan.
