Suurin osa koirista nauttii ruoasta ja ne syövät mielellään samoja asioita, kuin ihmiset. Ne eivät kuitenkaan ymmärrä, että tietyt ruoat eivät sovi niille, vaan ovat haitallisia niiden terveydelle. Ne eivät myöskään ymmärrä, että liiallinen ruoka voi olla vaarallista.
Siksi meidän ihmisten tehtävänä on antaa koirillemme riittävästi, muttei liikaa ruokaa ja valita ruokavalio, joka on paras mahdollinen karvaturreillemme.
Valitettavasti kaikki koiranomistajat eivät ole tietoisia siitä, kuinka haitallista voi olla antaa koiralle väärää ruokaa. Pahimmillaan se voi johtaa vakavaan liikalihavuuteen. Näin tapahtui Honey -nimiselle koiralle.
Honey on beagle ja se luovutettiin eläinsuoja Niagara SPCA:lle muutama vuosi sitten.
Syynä oli se, että koira oli niin ylipainoinen, että se pystyi hädintuskin seisomaan. Sen luovuttanut henkilö halusi, että eläinlääkäri lopettaa koiran saman tien.
Eläinlääkärit olisivat voineet tehdä asian itselleen erittäin helpoksi ja vain lopettaa koiran, joka ei ilmeisestikään voinut hyvin ylimääräisen painon kanssa.
Niagaran SPCA:n henkilökunta halusi tehdä kuitenkin toisin.
Honey ei ollut muutoin sairas, ja lisäksi se oli erittäin ystävällinen koira. Eläinlääkärit ajattelivat, että se ansaitsi uuden mahdollisuuden elää onnellista elämää.
Siksi he ottivat Honeyn haltuunsa sen edelliseltä omistajalta. Siitä alkoi koiran matka kohti terveellisempää elämää. Aluksi koiralle suunniteltiin erityisruokavalio ja se alkoi liikkua säännöllisesti.
Eläintarhan edustajat kertovat The Dodolle, että koiran luovuttaja ei ollut sen omistaja. Sen sijaan hän oli ”vain joku”, joka piti Honeystä huolta.
Honeyn edellinen omistaja kärsi dementiasta, eikä muistanut kuinka monta kertaa hän oli ruokkinut koiransa päivän aikana. Tästä syystä Honeyn paino kohosi vaarallisiin lukemiin.
Ymmärrettävää ja traagista.
Kun Honey saapui eläintarhaan, se painoi 31 kiloa, mikä on kolme kertaa normaalipainoisen beaglen paino.
Uuden ruokavalion ja säännöllisen liikunnan myötä Honey laihtui kuitenkin nopeasti.
Aluksi sillä oli vaikeuksia liikunnan kanssa, sillä sen vatsa viisti maata kävellessä. Vedessä liikkuminen oli helpompaa, ja se saikin tehdä suurimman osan liikunnasta uima-altaassa.
Muutos parempaan
Aluksi koira vihasi uima-allasta. Se pelkäsi vettä.
Henkilökunta kuitenkin rohkaisi sitä valtavasti ja se sai paljon porkkanoista koostuvia herkkuja, joten se alkoi pikkuhiljaa nauttia uimisesta.
Kaksi kuukautta myöhemmin sitä ei ole tunnistaa.
Eräänä päivänä Honey alkoi yhtäkkiä kävellä. Aikaisemmin se ei ollut saanut itseään edes kunnolla nostettua, ja nyt se käveli muina koirina. Harjoittelusta tuli helpompaa.
Muutos oli lopulta täydellinen!
Lopulta hän tunsi olonsa paljon paremmaksi ja muutos oli täydellinen!
Kaikki koirat ansaitsevat tuntea olonsa hyväksi ja tulla kohdelluksi rakkaudella. Honeyn omistaja oli dementoitunut, eikä häntä tietenkään voi syyttää asiasta. Onneksi kaikki päättyi hyvin! Kaikkea hyvää Honeylle!
